Juristi voi auttaa vammaisen oikeuksien edistämisessä

Uusi vammaispalvelulaki (675/2023) on astunut voimaan 1.1.2025. Se sisältää säännökset vammaisille järjestettävistä sosiaalihuollon erityispalveluista.

Perustietoa vammaispalvelulain tarjoamien palveluiden sisällöstä voi saada esimerkiksi THL:n Vammaispalveluiden käsikirjasta. Myös hyvinvointialueiden potilas- ja sosiaaliasiamiehiltä on mahdollista saada apua vammaisten oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

Hyvinvointialueet ovat suurten säästöpaineiden alla, ja joskus – valitettavasti turhan useinkin – kustannusnäkökulma ajaa vammaisen henkilön intressien edelle. Tällöin on palveluiden käyttäjänä tai käyttäjän omaisena hyvä olla hereillä, koska vammaispalvelut ovat valtaosin lakisääteisiä palveluita, jotka pitää järjestää, oli hyvinvointialue sitten mitä mieltä tahansa.

Entisenä hyvinvointialuejuristina tiedän myös, että hyvinvointialueilla on joskus tapana tilanteessa, jossa laki antaa tulkinnanvaraa, tehdä varmuuden vuoksi kielteinen päätös. Ajatus tässä on välillä sekin, että mikäli jokin asia ei vesiselvästi ilmene lakitekstistä, viranomaisen kuuluukin tehdä kielteinen päätös, jotta joku valittaisi. Kun valitus aikanaan käsitellään hallinto-oikeudessa, saavat hyvinvointialueet vastaisuuden varalle oikeustapauksen siitä, miten tulkinnanvarainen asia tulisi ratkaista.

Edellä mainittua ajattelutapaa voi jossain määrin yrittää ymmärtääkin siltä kannalta, että palvelunjärjestäjä tarvitsee lain soveltamiseen oikeuskäytäntöä, mutta on helposti katastrofaalinen tilanne palvelun tarvitsijalle, jos hänen tarvitsemastaan palvelusta tehdään kielteinen päätös.

Vammaisella henkilöllä on esimerkiksi oikeus saada henkilökohtaista apua, jos hän tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisissä toimissa, työssä tai opiskelussa tai vuorovaikutuksessa, vapaa-ajan toiminnassa tai yhteiskunnallisessa osallistumisessa (vammaispalvelulain 9 §). Periaatteessa asia on selkeä, mutta yksittäisessä tulkintatilanteessa ei olekaan aina aivan selvää, missä tilanteessa apua tarvitaan ja missä tilanteessa ei.

Kielteisen päätöksen saadessa ei kannata heti luovuttaa. Hyvinvointialueelle voi ensinnäkin tehdä evätyn vammaispalvelun osalta päätöksen tehneelle viranhaltijalle itseoikaisupyynnön, jotta hän itse oikaisisi vääräksi koetun ratkaisun. Hyvinvointialueelle (yleensä aluehallitukselle) voi usein jättää myös oikaisuvaatimuksen, jossa vaaditaan muutosta. Usein oikaisuvaatimuksen jälkeen tulee kyseeseen valitus hallinto-oikeuteen. Tämän valituksen yhteyteen tulee liittää alkuperäinen päätös ja mahdollinen kenties osittain oikaistu päätös. Kaikessa muutoksenhaussa on tärkeää noudattaa määräaikoja.

Vammaisten oikeuksista on syytä muistaa, että kansallisen lainsäädäntömme lisäksi myös YK:n vammaisyleissopimus on Suomessa suoraan sovellettavaa, voimassa olevaa oikeutta. Se tuli voimaan Suomessa vuonna 2016. Aina esimerkiksi hyvinvointialueiden päätöksentekijät eivät ole täysin selvillä sen sisällöstä ja tuomioistuimissakaan sitä ei välttämättä osata ottaa oma-aloitteisesti huomioon, ellei siihen erikseen viitata.

Kielteisestä päätöksestä vammaispalveluasiassa onkin hyvä hakeutua tematiikkaan perehtyneen juristin puheille. Lakisääteisistä oikeuksistaan kannattaa ehdottomasti pitää kiinni. Valittaminen palvelusta, jota vammainen oikeasti tarvitsee, on jalo teko. Koska voittamalla valituksen valitusta ei voita ainoastaan itselleen, vaan voitto tulee kaikille vastaavaa palvelua tarvitseville.

Antti Korpi

OTM, luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja